Elämä lipuu ohi päivä päivältä,joten tartu hetkeen.

I never meant to start a war
You know I never wanna hurt you
Don't even know what we're fighting for?

Oon viimeks kirjotellut noin 7 kuukautta sitten,aivan kesän alussa.
Mulla on ollu niin paljon kaikenlaista,etten oo yksinkertasesti kerennyt kirjotteleen. Niin moni asia on muuttunut,etten edes itse oo pysynyt mukana kuvioissa ja tapahtumissa. Kuukaudet,viikot,päivät ja tunnit vaan kuluu ja kuluu,aika rientää kokoajan aivan järkyttävä pikakelauksella! Vastahan mä vaihdoin koulua Tammerkoskeen,ja ihan kohta oon muka ollut siellä kaks vuotta? Vastahan yläaste alkoi,ja ihan kohta se jo loppuu? Vastahan mulla oli ripari,jossa tutustuin moniin uusiin ihmisiin,ja niiden kautta taas uusiin ihmisiin,ja vastahan mä sain ympärilleni mitä mahtavimman porukan,ja sekin on jo melkeinpä hajoomispisteessä?
Mihin mun kaikki aika ja tapahtumat on kadonneet?
Muistan viime kesän aivan elävästi,kaikki tapahtumat,kaikki päivät ja kaikki mitä me tehtiin,oli aivan ylivoimasesti parasta aikaa mun koko elämäni aikana,ja tuskin tulee KOSKAAN enään oleen samanlaista.
Nyt sitä ollaankin jo pitkällä talvessa,ja kevät häämöttää edessä. Kohta on taas uus kesä ja kuukaudet vaan kuluu..
Joskus haluaisin pysäyttää ajan ja elää samat hetken aina uudestaan ja uudestaan.
Vihaan tätä vauhtia millä elämä vaan lipuu ohitse.
Tämmötteenä päivänä kun oon kipeenä ja lagaan vaan himassa,tulee pohdittua ja mietittyä niin monia asioita.
Mutta ihan turhaa mun on varmaan märehtiä menneitä asioita ja kuluneita kuukausia,pitäis pikemminkin elää hetkessä ja katsoo tulevaisuuteen. Joskus se vaan on niin kauheen vaikeeta..

                           Tällä hetkellä tekisin ihan MITÄ VAAN päästäkseni ajassa takas..

                                                          ..takas riparille,se viikko oli parhain..

                                                  ..takas syyslomaan,Heinin mökillä oli toosi kivaa..

                  ..takas syksyyn,jolloin me vaan hengailtiin kaikkialla ja kaikki oli täydellistä

                                  ..takas siihen aikaan ku oltiin aina kolmin,mää,Heini ja Laura..

                   ..takas riparinjälkeiselle ajalle ku ajeltiin vaan ympäriinsä ja hengailtiin suolikolla..

                    ..takas niihin hulluihin aikoihin mitä syksyllä vietettiin koulussa luokkalaisten kanssa..

                        ..takas niihin mahtaviin viikonloppuihin ku ryypättiin aina Jennillä alkutalvesta..

 ..ja ennen kaikkea takas siihen aikaan,kun tämä porukka oli tiivis ja kaikki tuli toimeen toistensa kanssa..

Vuosikin vaihtu,eikä mulla oo mitään hajua mitä tää vuosi tuo tullessaan. Saatan kuulostaa kovin pessimistiseltä,mutta ainakin yhdestä asiasta olen varma: mikään ei tule voittamaan viimevuotta,viimekesää,niitä aikoja,niitä muistoja,niitä ihmisiä. Joten voin sanoa että vuosi 2011,varsinkin kesä 2011,jätti minuun pysyvät jäljet,ja joiden muistoja tulen vaalimaan lopun ikääni.
Mutta niinhän sitä aanotaan,kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Onnellista alkavaa kevättä kaikille,
pitäkää mieli korkealla ja jalat maassa.

-Love Milla